perjantai 4. heinäkuuta 2014

kuka voisi kellot pysayttaa, kun maailma antaa parastaan?

neljas kerta kun alotan tan tekstin. joten koitan tehda mahdollisimman yksin kertaisesti.

mun vuosi on tulossa loppumaan. taa vuosi ei todellakaan ollut mita ma kuvittelin, niin negatiivisesti kuin positiivisesti. joten voin sanoa, etta taa vuosi on ollut mun elaman paras vuosi mutta samalla mun elaman huonoin vuosi. mutta en todellakaan kadu etta lahdin vaihtoon ja varsinkin ranskaan. oon todella todella iloinen, etta opin tan kielen, paasin elamaan ranskalaista elamaa, sain ranskalaisia ystavia ja oppimaan itsestani asioita. ja saamaan kokemuksen mita en muuten ois saanut. 

huomen aamuna otan junan kohti pariisia muitten vaihtareiden luokse. ja sitten sunnuntaina palaan koti suomeen. oon hirmu hirmu iloinen, etta koti suomi odottaa mutta jotenkin paassa pyorii ajatus, etta mun elama on nyt loppumassa, eli mita mulle tapahtuu tan jalkee? tiian et mua oottaa lukioa ihanat 2 vuotta, kaverit ja perhe, mutta jotenkin taa elama taalla on tuttu ja turvallinen joten miksei pysya taallakin? 




la france; ma famille, mes amies, lyon et sainté, tu vas me manquer énormément. merci à tous!

bisous bisous
tuuli


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti